Kumppanijärjestö Caritas Corocoron maastoauto laskettelee hiljalleen La Pazin lähes neljän kilometrin korkeudesta, ohuesta vuoristoilmasta vehreämpiin vuoristolaaksoihin ja hengittäminen helpottuu. Ympärillä on peltoja, joilla viljellään muun muassa maissia, kvinoaa, kaalia ja palkokasveja, sekä hedelmäpuutarhoja – viikunaa, omenaa, päärynää ja pacayaa.
Hiljalleen tie alkaa jälleen nousta ja muuttuu vaikeakulkuisemmaksi. Maisemat muuttuvat karummaksi, nousemme parin kilometrin korkeuteen ja hengitys alkaa huuruta. Ohitamme muutamia lapsia, jotka tallustavat tien laidassa tai heinän peittämällä pellolla. ”He ovat tulossa kotiin koulusta, joka on usean kilometrin kävelymatkan päässä” kertoo kumppanijärjestön hankekoordinaattori Ruben.

Alkaa pitkien puheiden sarja. Kaikki kylän johtajat ja merkkihenkilöt pääsevät ääneen ja lähes jokainen kyläläinen haluaa lausua kiitoksensa tai ainakin puristaa tulijoiden kättä. Koululaiset laulavat ja lausuvat meille ite tekemiään runoja, jotka kertovat säästeliäästä veden käytöstä ja ympäristön suojelusta sekä esittävät näytelmän, joka kertoo tarinan käsien pesun tärkeydestä. Virallisen ohjelman jälkeen kylän naiset kantavat monivärisissä kantoliinoissaan pöydälle kasoittain keitettyjä pikkuperunoita, joka on Andien pääravintoa, ja eteemme tuodaan lautanen, jolla on paistettu marsu sekä papuja, joka on toinen kylän tärkeimmistä viljelykasveista. Tunnelma on kun suuressa kyläjuhlassa ja on selvaä, että päivä on isäntäväellemme hyvin merkittävä.

Koululuokkiin on perustettu hygienianurkkauksia, joista jokainen oppilas saa hygieniapaketin sisältäen hammasharjan, hammastahnaa, saippuaa ja käsipyyhkeen.
Vierailun lopuksi kylän miehet virittävät vielä riehakkaan kansanlaulun ja naiset nappaavat vieraat mukaan tanssiin. Me pakkaudumme autoon ja sen lavalle sulloutuu kymmenisen kylän naista. Kun kerrankin on auto tarjolla, niin sen tarjoama kyyti kannatta hyödyntää!
Paluumatkamme La Paziin alkaa ja jätämme taaksemme Vituyon kylän. Horisontissa, vuoren rinteellä kököttää valkoinen elefantti.
Auto kaartaa Vituyon kylän pihaan jossa huopahattuiset asukkaat odottavat meitä muusikki raikuen. Vuoren rinteessä seisoo vanha käyttämätön vesitankki, jota kyläläiset kutsuvat valkoiseksi elefantiksi. Se on muisto yhdestä niistä monista Bolivian syrjäseuduilla toteutettavista hankkeista, jotka alkavat suurella innolla, mutta jäävät kesken rahan tai tietotaidon puutteen vuoksi.
Naiset ovat pukeutuneet monikerroksisiin, värikkäisiin hameisiin ja villatakkeihin ja heittävät tulijoiden päälle loppumattoman sateen pikkuruisia kukkien terälehtiä. Miehet vastaavat musiikista ja ohjaavat vieraat kunniapöytään, jolle on nostettu pullo paikallista virvoitusjuomaa Coka Quinaa. Vieraille annetaan kunnia nostaa Bolivian lippu salkoon.

"Meillä oli tämä haave jo pitkään. Olemme olleet täällä isovanhempiemme ajoista lähtien ja meidän omat lapsemme ovat muuttaneet kaupunkiin koska ilman vettä on mahdoton elää. (...) Vituyon kylän sitoutuminen tähän hankkeeseen on vankkaa. Olemme osallistuneet työpajoihin ja koulutuksiin. Hankkeesta on hyötyä myös sekä lapsillemme että lapsenlapsillemme. Tuo rakennus tulee vihdoinkin olemaan jotain muuta kuin vain 'valkoinen elefantti'”. - mies, Vituyon kylä.

Vesijärjestelmän rakentaminen aloitettiin Vituyon kylässä heinäkuussa 2017.
"Hankkeen järjestämissä työpajoissa tuotetun materiaalin avulla lapset oppivat helpommin. Nyt he harjaavat aina aamulla hampaansa kunnan tarjoaman aamupalan jälkeen. Lasten kautta myös heidän vanhempansa oppivat". - Vituyon esikoulun opettaja.
Matka takaisin pääkaupunkiin on pikä ja on aika jättää hyvästit. Isäntäväkemme haluaa kuitenkin vielä esitellä meille kylän koulun, hankkeen puitteissa järjestetyissä työpajoissa tehtyjä lasten taideteoksia, sekä yhden kodeista johon tankki ja vesihana on jo asennettu. Talon emäntä esittelee ylpeänä, miten sadevesi johdetaan katolta tankkiin, puhdistetaan ja saadaan perheen käyttöön. Hän kertoo levansa erityisen kiitollinen hankkeelle siitä, että ”sen myötä kyläläisillä on mahdollisuus elää terveempää elämää”.

Kiitos Caritas!
Kirjoittaja: Mervi Hakoniemi, Vesi on elämä II-hankkeen koordinaattori
Suomen Caritas on tehnyt jo vuosia väsymättä työtä Bolivian vesi- ja sanitaatiotilanteen puolesta. Nykyinen hanke Agua es Vida - Vesi on elämä II toteutetaan vuosina 2017 - 2019 Andien vuoriston laaksoissa la Pazin departementin syrjäseuduilla, jonka väesto kuuluu Aymaraa puhuvaan Bolivian alkuperäisväestöön. Ulkoministeriön tukemaa hanketta toteuttaa käytännössä paikallinen kumppani Caritas CoroCoro ja sitä hallinnoidaan yhteistyössä Sveitsin Caritaksen kanssa. Vuonna 2017 Suomi rahoitti hanketta Vituyon kylässä, Patacamayan kunnan alueella, ja vuoden 2018 hankekylä on Sapaquín kunnassa sijaitseva Jaruma.
Comments